lauantai 29. joulukuuta 2012

"Keskellä maailmaa, joka on aina olut vähän hullu, kissa kävelee itsevarmasti."
 Roseane Anderson

Nuoret ovat häipyneet ystävineen, toinen Turkuun ja toinen Himokselle uudenvuoden vastaanottoon. Puolisko potee mahtavaa flunssaa, mutta onneksi pääsin ystiksen kanssa harrastamaan shoppailuterapiaa ja hipeltämään kaikkia ihanuuksia jotka ovat jo alennusmyynnissä (siis joulutavaroita).
Olen lukenut kolme kirjaa saamistani joululahjoista. ensimmäiseksi luin Raija Harjun "Punaisen rusetin". Se kertoo pienen Iiri-tytön elämästä itärajan pinnassa ja Iirin aikuishahmon Iiriksen lapsuuden muisteluista. Kirjassa on alakuloinen sävy, mutta aiheetkin ovat rankkoja ryssittelyineen ja rasistisine ilmapiireineen.
Toiseksi luin Naantalilaisen Pirkko Arhipan dekkarin "". Taattua tavaraa murhineen ja ihmissuhde kiemuroineen, poikkeuksena ehkä kuitenkin se että tutkijoina on kaksi naispoliisia. Kiva välipala.
Kolmanneksi luin nuoren Riikka Pulkkisen "Vieras" nimisen uutuuden. Pulkkinen on uusi tuttvuus minulle ja yllätyin positiivisesti. Kirjan minä on nuori Maria niminen nainen, joka lähtee etsimään juuriaan kauas Atlantin taakse ja on sattumoisin myös pappi. New Yorkin kuvauksen rinnalla kulkee tarina teini Mariasta, joka äitinsä traagisen sairauden jälkeen sairastuu itse anoreksiaan joka sekoittuu myös uskonnolliseen hurmokseen. Vielä rinnalla on tarina pienen maahanmuuttaja tytön, Yasminen, kokemuksista rasismista ja Maria-papin ystävyydestä. Ajatuksia herättävä kasvuromaani onnelisine loppuineen.

Kirjahyllyni käy ahtaaksi, nyt jo kirjoja kaksi riviä joka hyllyllä...
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti